Pääset aloitussivulle näpäyttämällä tästä. Pääset Aiheen valinta -sivulle näpäyttämällä tästä. Pääset tutustumaan opinnäytetyön vaiheisiin näpäyttämällä tästä. Pääset tiedonhakua neuvoville sivuille näpäyttämällä tästä. Pääset kirjoittamisessa avustaville sivuille näpäyttämällä tästä. Pääset Lähteet-sivulle näpäyttämällä tästä. Pääset Ohjaus-sivulle näpäyttämällä tästä. Pääset Arviointi-sivulle näpäyttämällä tästä. Pääset hakemistoon näpäyttämällä tästä.

 

               

esittäminen

*Esityksen rakenne
*Aloitus
*Lopetus
*Havainnollistaminen
*Kalvot ja PowerPoint-esitys
*Esiintymisjännitys
*Kehonkieli
*Puheääni
*Puheen tehokeinot
*Puhekieli
*Esiintymisen harjoittelu

esityksen valmisteleminen

Oman opinnäytteen esittämiseen kannattaa valmistautua huolellisesti. Hyvä valmistautuminen vähentää esitysjännitystä ja lisää itsevarmuutta esitystilanteessa. Oman tuotoksen esittely on normaalia suullista esitystä helpompaa, koska aihe on varmasti tuttu ja kaikki materiaalit on hankittu ja teoria luettu jo valmiiksi.

Esityksen rakenne kannattaa miettiä tarkkaan. Luontevaa on käyttää samaa esitysjärjestystä kuin opinnäytteen kirjallisessa osassa on ollut. Muitakin mahdollisuuksia kuitenkin on. Seuraavana on lista erilaisista etenemistavoista, joilla voi rakentaa esityksen. Näitä etenemistapoja voi käyttää myös yksittäisen kappaleen tai puheen osan rakentamisessa:

* tärkeysjärjestys
* puolesta - vastaan
* aikajärjestys
* edut ja haitat
* yleisestä yksityiseen
* yksityisestä yleiseen
* vaihtoehtojen vertailu
* Ongelmat, syyt, seuraukset ja ratkaisuvaihtoehdot

Esityksen tärkeimmät kohdat ovat aloitus ja lopetus. On järkevää aluksi esitellä itsensä ja kertoa työnsä aihe. Työn käsittelyn aloituksen tulee olla sellainen, että kuulijat kiinnostuvat aiheesta. Sen tulee motivoida kuulijat kuuntelemaan koko esityksen loppuun saakka. Heidät täytyisi saada tuntemaan, että esityksen kuuntelemisesta on heille hyötyä tai se on viihdyttävää. Esityksen voi aloittaa esim. väitteellä, kysymyksellä, omilla kokemuksilla, pienellä kertomuksella tai yllättävällä ajatuksella. Järkevää on selvittää esityksen alussa työn tavoitteet ja tutkimusongelmat, jotka löytyvät johdannosta. Kannattaa pitää huoli siitä, että alussa nostettu innostus säilyy loppuun saakka eikä esitys lässähdä aloituksen jälkeen. Esityksen alkupuolella täytyy selvittää kuulijalle vieraat sanat ja käsitteet niin, että hän pystyy ymmärtämään koko esityksen.

Lopetus jää katsojan mieleen parhaiten, joten sen on oltava kiinnostava ja napakka. Lopetuksen voi pohjata kirjallisen työn päätäntöön ja tiivistelmään, niin että kuulijalle tulee selväksi, saavutettiinko työn tavoitteet tai ratkesivatko tutkimusongelmat. Lopputiivistelmä on hyvä lopetus jokaiseen esitykseen. Siinä muutamalla lauseella selvitetään esityksen keskeinen sisältö.

Havainnollistaminen

Esitystä voi havainnollistaa monella tavalla:
* kalvolla (numerotiedot, tilastotiedot, taulukot laitetaan aina kalvolle)
* kuvilla
* taulupiirroksilla
* kuvatallenteella, äänitallenteella
* näyttämällä esinettä: työkalua, valmista opinnäytettä yms.

Havainnollistaminen on tärkeää, sillä se helpottaa asian ymmärtämistä. Kaikki mahdollinen kannattaa pyrkiä esittämään kuvin. Jokainen näytetty teksti ja kuva täytyy kuitenkin selittää kuulijoille tyhjentävästi, joten niitä ei kannata näyttää liikaa. Nopeasti vaihtuvat kalvot tai silmissä vilisevät PowerPoint-diat tekevät esityksestä erittäin raskaan seurattavan. Esitystä valmistellessa täytyy miettiä tarkkaan jokaisen kuvan, dian tai kalvon esityskohta. Niiden selittämistä kannattaa harjoitella hyvin, ettei jännitys nopeuta selittämistä niin, että kalvot vain vilahtavat katsojien silmissä.

Noudata kalvoja ja PowerPoint-esitystä suunnitellessasi seuraavia ohjeita:
* Tee kalvoista ja dioista selkeät ja siistit.
* Älä kirjoita liikaa tekstiä yhdelle kalvolle tai dialle.
* Kalvolla tai dialla kannattaa esittää luvut, ammattitermit, työtehtävien vaiheet ja määritelmät.
* Kirjoita kalvolle ja dialle tarpeeksi suurilla kirjaimilla, jotta se näkyy (esim. fonttikoko 20).
* Tee vain muutama kalvo yhteen esitykseen.
* Otsikoi ja järjestä kalvot esittämisjärjestykseen hyvissä ajoin ennen esitystä.
* Selosta aina kunnolla esittämäsi kalvo.
* Suunnittele ennen esitystä oma esiintymiskohtasi siten, että jokainen läsnäolija näkee valkokankaalle.
* Piilota tai sulje piirtoheittimen valo aina, kun et ole näyttämässä kalvoa. Ihmisen katse suuntautuu aina valaistulle valkokankaalle, vaikka se olisi tyhjä, eikä huomio kiinnity puheeseesi.

PowerPoint-esityksen asetteluun on myös tarkempi ohje: PowerPoint-esityksen laatiminen.

Esiintymisjännitys on normaalia. Kaikki esiintyjät jännittävät. Jännityksen kanssa vai täytyy oppia esiintymään. Täytyy pyrkiä olemaan välittämättä jännityksestä ja ajatella, ettei siitä ole haittaa. Jokaisen naama punottaa esityksen aikana ja monilla kädet tärisevät. Vasta esitysjännityksen hyväksymisen jälkeen siitä voi päästä eroon eikä siinä auta kuin vain esiintyminen. Sitä paitsi jännityksen huomaa yleensä vain esiintyjä itse.

Seuraavilla keinoilla voi vähentää esiintymisjännitystä:
* Täytyy muistaa, että jännittäminen on luonnollista ja pieni jännitys parantaa tulosta. Adrenaliini veressä varmistaa, että esiintyjä yrittää tosissaan.
* Tavoitteet täytyy asettaa realistisesti, ei saa vaatia itseltään mahdottomia.
* Täytyy yrittää ajatella itsestään positiivisesti esiintyjänä: muistella hyviä ja onnistuneita esiintymiskokemuksia ja varmistaa, että ulkoasu on siisti ja vaatetus tuntuu mukavalta.
* Harjoittelemalla voi oppia hallitsemaan esiintymisjännitystä: kurssit, kirjat yms.
* Kannattaa esiintyä aina, kun siihen on mahdollisuus. Opinnäytteen voi esitellä sukulaisille ja tuttaville ennen varsinaista seminaaria. Harjoitus tekee mestarin!

Kehonkieli eli non-verbaalinen viestintä täytyy ottaa huomioon aina viestintätilanteissa myös omaa opinnäytetyötä esitettäessä. Ääni muodostuu kehossa, joten hengitys ja kehon asennot määräävät sen, millainen puheääni on.

Hyvä puheääni edellyttää rentoutta ja kunnollista syvähengitystä. Hartiat tulee pitää alhaalla, mahdollisimman rentoina. Yleisön edessä esiinnytään seisten, koska näin hengitys toimii parhaiten. Hyvä esiintymisasento on pieni haara-asento, kädet rauhallisesti sivuilla. Levollinen esiintyjä ei hypistele, raavi tai sivele itseään eikä turhaan selaile papereitaan. Parhaiten kädet saa rauhoittumaan, kun unohtaa ne kokonaan. Ne eivät silti putoa pois. Jos kädet tuntuvat ongelmallisimmalta asialta esityksessä, kannattaa ottaa käteen kynä esityksen ajaksi.

Kannattaa pyrkiä viestimään kehollaan ystävällisyyttä ja yhteistyökykyä, sillä se vaikuttaa siihen, miten yleisö reagoi esiintyjään. Ennen esitystä on hyvä tutustua esitystilaan ja opetella teknisten laitteiden käyttö rauhassa ja laittaa kaikki valmiiksi. Esiintymiskohta täytyy suunnitella hyvin ja siellä kannattaa seisoskella useita minuuttia ennen muiden tulemista paikalle. Esityksen alkaessa esiintyjä kävelee rauhallisesti luokan tai auditorion eteen. Yhteistyökyvyn viestimiseksi, kannatta seisoa ennemminkin päkiöillä kuin kantapäillä. Lievä etukeno tuo esiintyjän lähemmäksi yleisöä ja antaa yhteistyökykyisen vaikutelman.

Ennen kuin esitys aloitetaan, kannattaa esiintyjän seisoa hetki rauhassa yleisön edessä ja luoda silmäys koko katsomoon sekä hengittää muutaman kerran syvään. Kiire ei ole juuri sillä hetkellä mihinkään. Muutama syvä henkäys ja hartioiden laskeminen ja rentouttaminen vaikuttaa mieleenkin rauhoittavasti. Katsekontaktin luominen yleisöön jo ennen puhumisen aloittamista tuo yleisön tutummaksi. Ilmeen tulisi olla ystävällinen ja suun hymyssä. Ystävällisyyttä viestivään esiintyjään suhtaudutaan positiivisemmin.

Kuten aloitettaessa myös lopetettaessa ollaan rauhallisia. Lopuksi kannattaa pyytää yleisöltä kysymyksiä ja vastailla niihin. Sen jälkeen paras on kiittää yleisöä, nyökätä, mutta pitää ryhti hyvänä, seisoa hetki esiintymistilassa ja kävellä arvokkaasti takaisin paikalleen. Huono lopetus latistaa koko esityksen. Todennäköisesti huonoin lopetus on lausahdus: "Tässä tää nyt sit oli."

Puheen tehokeinot ovat aivan toiset kuin kirjoitetun kielen tehokeinot. Mikään ei ole tylsempää kuunneltavaa kuin tasapaksu puhe, josta puuttuvat kaikki puheen normaalit tehosteet. Hyvään puheeseen kuuluu seuraavia tehokeinoja:
* Äänen voimakkuuden vaihtelu eli painotus: kannattaa käyttää harkiten, muuten menettää tehonsa.
* Tauotus: Tauko ennen merkittävän asian kertomista saa kuulijan odottamaan.
* Sävelkorkeuden vaihtelut.
* Sointivärin vaihtelut: surullinen, iloinen, juhlava, vakava jne.

Puhekieli poikkeaa suuresti kirjoitetusta kielestä. Puheessa pilkkujen, alleviivausten ja lihavointien tilalla on painotusta, taukoja ja äänenkorkeuden ja sointivärin vaihteluita. Puhekielen täytyy myös olla huomattavasti väljempää kuin kirjoitetun tekstin. Luettaessa ihminen voi itse säädellä lukunopeutta sen mukaan, miten nopeasti ymmärtää lukemansa. Puhetta kuunnellessa ei nopeutta voi säätää ja puhujan täytyykin antaa kuulijalla aikaa ymmärtää kerrotut asiat. Puheessa ei pyritä samanlaiseen tiiviyteen kuin kirjoitetussa tekstissä ja sama asia voidaan kertoa moneen kertaan eri sanoin. Näin kuulija ymmärtää sen paremmin. Puheessa täytyy käyttää myös turhia sanoja, jotka kirjoitetusta tekstistä karsittaisiin pois. Tauot ovat erittäin tärkeitä, niiden aikana kuuntelijoiden aivot ehtivät työstää ja lokeroida saatua tietoa. Esitystä ei saa lukea suoraan paperista, koska kirjoitettu teksti on tarkoitettu itse luettavaksi. Puhuttavaksi tarkoitettu teksti on oltava puhetta ei ääneen lukua. Hyvän puhe-esityksen ominaisuuksia ovat selkeys, ytimekkyys ja yleiskielisyys. Murteet eivät kuulu virallisiin tilanteisiin, koska ne vaikeuttavat ymmärtämistä.

Opinnäytettään esitettäessä ei välttämättä tarvita tukisanalistaa, jos esityksen rakenne noudattaa sisällyksen rakennetta. Esittäjä muistaa yleensä sisällysluettelosta sen, mitä oli kertomassa. Tukisanalista kannattaa kuitenkin tehdä, jos on vähänkään epävarma siitä, muistaako asiat tai jos asia muuten ei muistu mieleen sisällysluettelosta. Tukisanalista kannattaa tehdä kartongille ja siinä voi käyttää myös värejä ja kuvia. Kaikki havainnollistamiskohdat on hyvä merkitä tukisanalistaan.

Esiintymisen harjoittelu

Esitys kannattaa rakentaa ja suunnitella reilusti ennen esiintymispäivää, jotta aikaa harjoittelulle jää runsaasti. Kun harjoittelu aloitetaan, on kaikki esiintymismateriaalit jo täysin valmiina.

Ensimmäisenä opetellaan suunniteltu esitys niin, että se muistetaan vain tukisanalistaa tai sisällysluetteloa apuna käyttäen. Kun muistaa esityksen suurin piirtein ulkoa, kannattaa siirtyä harjoittelemaan peilin eteen. Kehonkieli täytyy saada edustavaksi. Peilin avulla tarkkaillaan esiintymisasentoa, onko se ryhdikkään itsevarma ja viestiikö se yhteistyökykyä ja ystävällisyyttä. Asento ei saa missään tapauksessa viestiä ylimielisyyttä tai röyhkeyttä (kädet puuhkassa viestii vihaisuutta ja kädet selän takana polleutta). Peilin edessä kannattaa harjoitella myös puheen tehokeinoja: tärkeiden kohtien painotusta, sopivia taukoja ja ilmeitä, jotka korostavat puheen sävyjä. Harjoitteluun on hyvä ottaa kaikki varsinaisessa esityksessäkin mukana olevat havaintomateriaalit mukaan.

Esiintymistä harjoitellessa olisi hyödyllistä miettiä myös kysymyksiä, joita yleisö ja ohjaajat mahdollisesti esittävät työstä. Niihin täytyisi osata vastata ja jos niihin on valmistautunut, ne eivät aiheuta paniikkia, sekaannusta tai unohduksia.

Kun opinnäytteen esitteleminen onnistuu peilin edessä hyvin, kannattaa pyytää mukaan perheenjäseniä tai ystäviä. Esitys on hyvä pitää myös elävälle yleisölle ennen varsinaista seminaaria. Yleisöltä kannattaa pyytää kommentteja esityksestä ja ottaa ne myös huomioon. Harjoitusyleisön edessä on hyvä hioa esitys valmiiksi. Hyvin harjoiteltu esitys onnistuu hyvin, vaikka jännittäisikin.

 

Kristiina Leppäjoki - Loimaan ammatti- ja aikuisopisto 21-05-2010